Hyvä olo.

Viime aikoina olen aktiivisesti lueskellut erinäisiä blogeja, uutisjuttuja ja foorumeita koskien raakaruokavaliota eli raw food -dieettiä. Aluksi pidin koko touhua hiukan överiksi menevänä hifistelynä, mutta mitä enemmän olen lukenut, sitä järkevämmältä raakaruokailu on kuulostanut. Länsimaisen yhteiskunnan yksi suurimmista ongelmista on ylipaino ja sen mukanaan tuomat elintasosairaudet. Syitä löytyy toki useita: ruokaa on enemmän ja se on kaloripitoisempaa (mm. lihaa ja rasvaa on varaa syödä enemmän) kuin vielä muutama vuosikymmen sitten ja teknistymisen myötä hyötyliikunta jää vähemmälle. Entä sitten se ruoan laatu? Verrattuna puolen vuosisadan takaiseen, ruoan alkutuotannossa käytetään hurjan paljon enemmän kemikaaleja. Tämän jälkeen raaka-aineet prosessoidaan; käytetään lisää kemikaaleja, tehdään lämpökäsittelyjä ja muutetaan koostumusta niin, että vitamiinit katoavat ja jäljelle jää usein pelkkää ravinneköyhää huttua. Mielenkiintoinen sivusto siitä, miten vitamiinit ja hivenaineet reagoivat erilaisiin käsittelyihin:
http://www.nutritiondata.com/topics/processing

Olen lisännyt raakaruoan osuutta ruokavaliossani viimeisen kuukauden ajan melkoisesti ja samalla seurannut ravintoni koostumusta Kalorilaskurin sivuilta. Vitamiinien ja hivenaineiden osalta lisäys on ollut huikea. Proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen osalta mennään melkolailla totaalisesti virallisten suositusten ohi: kun proteiinit tulevat lähinnä iduista ja erilaisista pähkinöistä ja siemenistä, tapahtuu vinoutumaa em. ravintoaineiden osalta. Toisin sanoen rasvan osuus on melkoisen suuri ja proteiinien melko pieni. Sinänsä suuri rasvan saanti ei ole terveydelle haitaksi, koska se tulee teveellisistä lähteistä. Itsessäni on kuitenkin vielä sen verran proteiiniuskovaista jäljellä, että 100% raakaruokavaliolle en ole lähtenyt, vaan sisällytän edelleen ruokavaliooni mm. maitotuotteita, kalaa ja tofua. Sosiaalissa tilanteissa en myöskään ole lähtenyt raa'alle linjalle, vaan grillailen siinä missä muutkin. Olo on kieltämättä ollut todella paljon parempi. Energiaa on aikaisempaa enemmän ja vatsani ei ole oikkuillut koko kokeilun aikana. Millekkään hard core -linjalle en ole edelleenkään lähdössä, vaan menen omien tuntemusteni mukaan. Toistaiseksi tämä on tuntunut varsin hyvältä tavalta syödä.

Suuryhtiöiden valta?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään (1.2.2009) artikkelin, jossa käsiteltiin piakkoin päätettäväksi tulevaa lakia, ns. Lex Nokiaa. Useat lakia sorvaamassa olevat virkamiehet ovat myöntäneet lakimuutoksen takana olleen Nokian uhkaus vetää toimintansa kokonaan pois Suomesta, ellei lakia muuteta. Tämä pistää miettimään, kuinka paljon suuryhtiöillä on sananvaltaa maamme politiikkaan, ja siihen mihin suuntaan yhteiskuntaamme kehitetään. Siellä Arkadianmäellä kun pitäisi ajaa ihmisten asioita, ei suuryhtiöiden asioita. Vai liekö tätä selitelty sillä, että Nokian mukana voi mennä tuhansia työpaikkoja? Viis ihmisten oikeudesta yksityisyyteen, kunhan Nokia pysyy Suomessa?

Itse laissahan on porsaanreikiä vaikka millä mitalla. Lain muoto kun antaa oikeuden tunnistetietojen tarkkailuun paitsi työnantajille myös julkisyhteisöille. Toisin sanoen myös esim. virastot, yliopistot, kirjastot ja taloyhtiöt voivat seurata työntekijöidensä/vierailjoidensa/asukkaidensa teletunnistetietoja. Laki antaa siis esim. työnantajille ja talonmiehille enemmän valtaa kuin poliiseille.

Laki tulee parin viikon päästä eduskunnan päätettäväksi. Helsingin Sanomien mukaan lain läpimeno on lähes varmaa. Asia ei kuitenkaan ole vielä tällä kuitattu. Laista voi valittaa vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. It ain't over 'till the fat lady sings.